Lasten etu toteutuu yhteistyöllä ja välittämällä
Lastensuojelujärjestelmän haasteet yhdistävät lastensuojelupalveluita ja poliisia. Seinäjoen Mieletön tarina -esitystä seuranneessa asiantuntijakeskustelussa pohdittiin keinoja, joilla lastensuojelulainsäädäntöä ja viranomaisyhteistyötä voitaisiin parantaa.
Seinäjoen kaupunginteatterin studionäyttämö Elissa täyttyi toukokuun viimeisenä keskiviikkona liki viimeistä paikkaa myöten eri alojen ammattilaisista, jotka haluavat rakentaa nuorille mieletöntä tulevaisuutta.
– Kysyimme teiltä, yleisöltä, ennakkokysymyksen: mitä mieltä sinä olet, pitäisikö lastensuojelun lainsäädäntöä tai muiden toimijoiden, kuten poliisien tai opettajien toimintavaltuuksia muuttaa tai arvioida uudelleen? Sata prosenttia vastasi, että kyllä pitäisi, Humanan viestintä- ja vaikuttavuusjohtaja Tiia Soininen alusti asiantuntijakeskustelua, joka seurasi Seinäjoen Mieletön tarina -esitystä.
Yleisön eteen istuutuivat Humanan lastensuojelupalveluiden kehitysjohtaja Harri Hyvärinen ja Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen rikosylikomisario Petri Eronen keskustelemaan lastensuojelujärjestelmän haasteista, jotka yhdistävät lastensuojelupalveluita ja poliisia. Molempien yhteisenä intressinä on ennaltaehkäistä tai katkaista nuorten rikoskierre sekä saada paremmat toimivaltuudet toteuttaa tätä tavoitetta.
Nykyinen lastensuojelulaki ei suojele vaikeasti oireilevia lapsia
Hyvärinen uskoo, että lastensuojelun lainsäädäntö on toimivaa ja suojelevaa noin 95 prosentille sijaishuollossa olevista lapsista.
– Mutta sitten meillä on se marginaali, jota emme mielestäni pysty auttamaan nykyisellä lainsäädännöllä, Hyvärinen taustoittaa.
Vaikka vain hyvin pieni osa nuorista on vaarallisia, Eronen muistuttaa, että heidän rikoskierteensä on tärkeää saada katkaistua. Esimerkiksi alle 15-vuotiaiden vakavissa henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa ei nykyisellään ole mahdollisuutta käyttää pakkokeinoja.
– Uhreja ja kärsimystä on jo tullut ja voi tulla lisää, kun lasta ei voida ottaa kiinni. Olisi syytä pystyä säätämään niin, että esimerkiksi tappoa yrittänyt tai puukotuksen tehnyt alle 15-vuotias voitaisiin ottaa kiinni määräajaksi viranomaisten huomaan. Sulkemisen ideana on keskeyttää toiminta, Eronen alleviivaa.
Hyvärisen mukaan lainsäädännössä ja viranomaisyhteistyössä pitäisi pystyä tekemään asioita paremmin, jotta myös vakavasti päihteillä, rikoksilla ja väkivallalla oireilevien lasten ja nuorten etu toteutuisi. Hän kuitenkin lisää, että kun työskennellään lasten ja nuorten kanssa, vuorovaikutus ja kohtaaminen ovat aina keskiössä.
– Ilman niitä meillä ei ole mitään, vaikka olisi mikä lainsäädäntö.
Hatkaaminen voi saattaa niin lapsen kuin ohjaajankin vaaraan
Yksi asia, joka vaatii pikaista muutosta, ovat lastensuojelun työntekijöiden valtuudet yksikön ulkopuolella. Kun nuori lähtee hatkaan eli poistuu luvattomasti lastensuojeluyksiköstä, karkureissu saattaa venyä päivien tai viikkojen mittaisiksi. Haasteena on, miten nuoret saataisiin nopeammin takaisin yksikköön. Hyvärisen mukaan poliisin kanssa käydään keskustelua ja myös yksiköissä mietitään, miksi lapset lähtevät hatkaan ja miten siihen pystyttäisiin vaikuttamaan.
Erosen mukaan rikokset, joihin hatkaajat joko syyllistyvät itse tai joiden uhreiksi he joutuvat, vievät paljon voimavaroja poliisin muilta tehtäviltä.
– Hatkanuoria pystyisi auttamaan paremmin, jos toimintaan saisi nopeutta säädösmuutosten kautta, Eronen lisää.
Nykyinen lastensuojelulaki velvoittaa etsimään hatkassa olevaa nuorta aktiivisesti. Laki ei kuitenkaan mahdollista nuoren kiinni ottamista ja ohjaamista autoon tilanteessa, jossa hänet löydetään etsinnän tuloksena. Jos lapsi ei suostu puhumalla autoon, tarvitaan paikalle aina poliisi. Jos virka-avun saamisessa kestää, nuori saattaa päästä livahtamaan karkuun.
Hyvärinen kertoo, että yksiköissä on myös nuoria, joita on vaarallista etsiä ja ohjaajia on hatkatilanteissa jopa uhattu aseella.
– Työnantajana sitä ajattelee, että toimi niin tai näin, aina toimii väärin päin. Asetamme työntekijän todella isoon vaaraan tilanteessa, mutta samalla rikomme lakia, jos emme etsi lasta aktiivisesti, Hyvärinen tiivistää.
Hatkan kestoa olisi tärkeä lyhentää, sillä ikävien tapahtumien riski kasvaa, mitä pidempään hatka kestää. Nuoret ja erityisesti tytöt ovat hatkassa hyvin haavoittuvassa asemassa, Hyvärinen kertoo. Majapaikkaa vastaan hatkassa olevat nuoret saattavat joutua tekemään palveluksia, joilla voi olla hyvin ikäviä seurauksia.
Hyvärinen korostaa, että on ehdottoman tärkeää saada hatkoja lyhennettyä, mutta myös pohtia, mitä yksikön vetovoimalle voitaisiin tehdä. Kohtaaminen ja vuorovaikutus ovat aina keskiössä.
– On mietittävä keinoja, miten saisimme lapset kiinnittymään yksikköön niin, ettei tarvitsisi lähteä hatkaan, Hyvärinen lisää.
Puhelin on monen pahan alku
Puhelimen käytön rajaaminen puhututtaa myös lastensuojelussa. Puhelin on tänä päivänä paljon muutakin kuin pelkkä yhteydenpidon väline, mitä se on ollut lainsäädäntöä tehtäessä, Hyvärinen uskoo.
– Meidän pitäisi käydä kasvatuksellista keskustelua ja meillä pitäisi olla mahdollisuus rajoittaa puhelimen käyttöä paremmin.
Tällä hetkellä lastensuojeluyksiköissä puhelimen käytön rajoittaminen on haastavaa. Jos nuorelta halutaan ottaa puhelin pois, se vaatii yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen, josta ilmenee henkilö tai henkilöt, joihin yhteydenpitoa halutaan rajoittaa. Useinkaan puhelimen pois ottamisella ei haluta rajoittaa yhteydenpitoa esimerkiksi perheeseen, vaan suojella lapsen kasvua ja kehitystä puhelimen käytöstä seuraavilta haitoilta.
– Lainsäädäntö ei ole kauhean selkeä puhelimen käytön rajoittamisesta. Me ymmärrämme sen, että tärkeisiin ihmisiin pitää saada pitää yhteyttä, mutta pahimmassa tapauksessa puhelin toimii virikkeiden antajana somehaasteisiin ja päihteisiin. Näissä tilanteissa puhelimen käyttöä tulisi arvioida uudelleen, Hyvärinen kertoo.
Lastensuojelu on yhteistyötä
Niin Mieletön tarina -esityksen yleisö kuin Hyvärinen ja Eronen ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että lastensuojelussa tarvitaan viranomaisten ja läheisten yhteistyötä. Kukaan ei pysty yksin hoitamaan lapsen asioita, vaan tarvitaan perheen, koulun, poliisin ja muiden viranomaisten pelaamista yhteen. Erityisesti ennaltaehkäisyn näkökulmasta eri alojen toimijoiden pitäisi pystyä jakamaan tietoa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Hyvärinen kertoo, että Humanan yksiköiden nuorissa on ollut nähtävissä muutos suhtautumisessa poliisiin, minkä vuoksi tarvittaisiin korjaavia kohtaamiskokemuksia sekä myös poliiseille osaamista nuorten kohtaamiseen.
– Meillä on joitakin tosi kivoja kokemuksia siitä, että poliisi on tullut yksikköön ihan neutraaleissa merkeissä ja käynyt keskusteluja lasten ja nuorten kanssa. Sellaista tarvittaisiin enemmän, Hyvärinen lisää.
Valitettavasti poliisin resurssit ovat kuitenkin rajalliset. Eronen kannustaa yrittämään tapaamista paikallisen poliisin kanssa, mikäli lapsi sellaista ehdottaa.
– Väitän, että poliisi on kiinnostunut kuulemaan ja viemään omille rikostutkijoille viestin, jos jokin on mennyt pieleen, Eronen kertoo.
Eronen myös toivoo, että poliisilta voisi jatkossa saada tietyin kriteerein virka-apua hatkaan lähteneiden nuorten löytämiseen nopeammin.
– Kun virka-apua saadaan riittävän nopeasti, estetään rikoksen uhriksi joutuminen ja muita väkivallan tekoja. Toimiminen näin on paitsi kustannustehokasta, mutta ennen kaikkea lapsen edun mukaista, että lapsi palaa yksikköön heti, eikä ylihuomenna tai kolmen päivän kuluttua, Eronen kertoo.
Kun keskustelu tulee päätökseen ja on aika miettiä koko esityksen suurimpia oppeja, Hyvärinen summaa:
– Ehkä me kaikki hoksaamme Mielettömästä tarinasta niitä paikkoja, missä voisimme tehdä asioita toisin. Että oikeasti kysyttäisiin, mitä kuuluu, ja välitettäisiin. Se, että aikuinen on läsnä, luo turvallisuutta.
- 21.8.2024 Rovaniemi
- 18.11.2024 Helsinki
Lue myös reportaasi Turun Mieletön tarina -esityksestä: Tunnistettavaa ja toiveikasta – Mieletön tarina syventyy lastensuojelun maailmaan