Lastensuojeluyksikön musakerho tarjoaa nuorelle ajan ja paikan luoda, kuunnella tai harjoitella musiikkia. Petteri Virtaselle musakerho paitsi opetti räppäämään biittiin, se myös auttoi laskemaan suojamuureja ja kuntoutumisen alkuun.
Joka keskiviikkoilta kello 18 Petteri Virtanen ja ammatillinen tukihenkilö Matti Kopi tapasivat musakerhon merkeissä Jokikallion lastensuojeluyksikössä Nivalassa. Tunnin aikana he yleensä joko kuuntelivat tai tekivät musiikkia. Välillä Virtanen luki ääneen kirjoittamiaan rap-lyriikoita.
– Matti sitten hienovaraisesti ampui ne alas, jos hän koki, ettei niissä ollut sinne musakerhoon sopivaa sisältöä tai ylipäätään räpättäväksi soveltuvaa materiaalia. Hän ohjeisti, että teepä näin, sitten tekstiä kehitettiin, ja sitä kautta syntyi ensimmäinen biisi, Virtanen muistelee.
Kopi on pyörittänyt musakerhoa Jokikallion yksiköissä jo pitkään. Musakerho on lastensuojeluyksikön harrastustoimintaa, jonka ideana on alusta alkaen tarjota nuorelle aika ja paikka luoda, kuunnella tai harjoitella musiikkia. Kopi tapaa yleensä yhden nuoren kerrallaan. Musakerhon sisältö muovautuu nuoren mielenkiinnon sekä osaamistason mukaan: toinen haluaa vain kuunnella musiikkia, kun taas toisen mielenkiinto voi olla oman musiikin luomisessa tai soittamisen harjoittelussa. Kopin mukaan musakerhossa tehdään paljon räppiä, mutta muuten genret voivat vaihdella K-popista suomalaiseen iskelmään.
– Tämä antaa myös ohjaajalle sopivasti haastetta, kun täytyy osata luontevasti hyppiä eri tyylilajien välillä ja luoda uutta uskottavasti, Kopi lisää.
Musakerho vahvisti musiikin tekemisen taitoja
Virtanen aloitti räpin tekemisen vuonna 2019 ensimmäisessä sijoituspaikassaan Oulaisissa, mutta se oli hänen omien sanojensa mukaan “vielä sellaista puuhastelua”. Musakerho vahvisti musiikin tekemisen taitoja ja antoi käytännön työkaluja. Harrastuksesta alkoi muodostua vähitellen elämäntapa, kun Virtanen pääsi sukeltamaan Kopin johdolla räppikulttuuriin ja rytmimusiikin historiaan. Kopi on taustaltaan muusikko ja “rytmimusiikin epävirallinen tietopankki”.
– Menin ekan kerran musakerhoon ihan henkseleitä paukuttaen. Kyllä siinä aika äkkiä oppi, että enhän minä tässä ole se, joka tietää tästä hommasta. Osasin ottaa vähän erilaisen asenteen harrastukseen ja sitä kautta myös opin, Virtanen kertoo.
Haastavinta musakerhossa oli Virtasen mukaan rap-musiikin teoriapuoli ja rytmiikka. Kopi opetti Virtaselle biittiin räppäämistä ja rytmissä pysymistä.
– Se oli haastavaa ja vaati ihan kädestä pitäen ohjeistusta, mutta opin sen omasta mielestäni aika nopeasti, Virtanen kertoo.
Myös oman ilmaisun kehittäminen ja luovuuden lisääminen teksteihin vaati harjoittelua.
– Miksi sanoa joku tietty juttu niin kuin kaikki muut sanoisivat sen, jos sen voi sanoa esimerkiksi jonkun metaforan avulla, Virtanen sanoo.
Aikaa pois tyhmyyksien tekemiseltä
Kopin mukaan musiikin ääressä ajaudutaan helposti keskustelemaan vaikeistakin asioista, joita voidaan purkaa yhdessä musiikin kautta tekstein tai tulkitsemalla aiheeseen sopivaa kappaletta. Vaikka musakerhon tavoitteet vaihtelevat nuoresta riippuen, useimmiten toiminta kuitenkin keskittyy esimerkiksi itsensä voittamiseen ja uskallukseen ilmaista itseään musiikin kautta.
– Musiikin avulla voidaan kerhossa käsitellä vaikeita aiheita. Kun tunteet ja tuskat on saanut ulos ja paperille tai lopulta äänitteeksi, on se lähes poikkeuksetta saanut aikaan vapauttavan tunteen ja väylän jatkossa käsitellä asioita lisää, Kopi kertoo.
Näin kävi myös Virtaselle – musakeho muutti radikaalisti hänen elämäänsä, kun vertaa siihen, millaista se oli ennen musakerhoon menemistä. Työskentely Kopin kanssa opetti Virtaselle tiettyä työnkulkua ja työmoraalia musiikin tekemiseen.
– Se jäi päälle ja sitten kun musiikkia teki, ei sitä oikein osannut lopettaa. Halusin tehdä kappaleet mahdollisimman hyviksi ja hioa omat taidot parhaimmilleen. Kun musiikkiin kulutti huomaamatta tosi paljon aikaa, jäi sitä pois monien tyhmyyksien tekemiseltä, Virtanen summaa.
Musakerho jatkui kotistudiolla
Kun Virtasen sijoitus loppui pari vuotta sitten, hän palasi kotikaupunkiinsa Kokkolaan. Palo musiikkiin jäi tai jopa kaksinkertaistui ja hän halusi jatkaa musiikin tekemistä. Onnekseen Virtanen sai Kopin avopalveluiden kautta tukihenkilökseen.
– Tavallaan musakerho jatkui, mutta kotoa käsin. Rakensin sitten oman kotistudion, jota olen siitä 2021 syksystä asti koko ajan kehittänyt.
Virtanen on nyt 18-vuotias, opiskelee kolmatta vuotta nuorisotyötä ja on työharjoittelussa Kokkolan nuorisotalolla. Hän tekee musiikkia ja keikkailee artistinimellä NJK kaveriporukasta muodostuvan räppikollektiivin kanssa. Viime aikoina Virtanen ja Kopi ovat työstäneet yhdessä muun muassa Lastensuojeluvaisto-kappaletta Humanan lastensuojelua käsittelevään Mieletön tarina -esitykseen.
– Jos en olisi ollut musakerhossa, niin en varmaan tekisi musiikkia samalla tahdilla ja palolla kuin nyt. Enkä varmaan olisi pystynyt heittämään niin monta keikkaa tai tutustunut sellaisiin ihmisiin, jotka ovat nyt minun parhaita kavereitani ja jotka ovat tulleet musiikin kautta. Musakerho on tärkeässä osassa, Virtanen kertoo.
Virtanen on huomannut, että hänen kaltaiselleen nuorelle musakerholla on ollut juuri se tarvittava vaikutus, että kuntoutuminen lähtee oikealla tavalla käyntiin. Musiikki on ollut hänelle terapiaa ja työskentely musakerhossa monella tapaa opettavaista.
– Silloin oppii laskemaan suojamuureja, kun menee vieraaseen paikkaan ja osaa ottaa opetusta vastaan. Siitä on ollut muissakin elämän vaiheissa apua, kun on oppinut tervettä nöyryyttä, mitä sellaisella nuorella uhmakkaalla jäbällä ei ollut ennen musakerhoa. Sain sieltä paljon sellaisia tärkeitä elämäntaitoja, jotka olivat vähän päässeet unohtumaan.
Musakerho on esimerkki harrastuksesta, jollaisia Humanan ammattilaiset auttavat nuoria löytämään. Harrastamisen kautta nuorella on mahdollisuus kiinnittyä mielekkääseen yhteisöön, joka tukee nuoren kasvua yhteiskunnan jäseneksi.
Lue myös artikkeli: Kun sanoja ei ole, kerro se musiikilla – näin musiikkitoiminta auttaa